Neidoille rupurämistystä ja karhusumppua

"SBS Maskun C-tyttöjen sarjakausi käynnistyi sunnuntaina Porin Colosseumin salibandystadionilla. Aluksi Jellona-joukkue pääsi kunnolla rämistelemään sarjan suosikkeihin lukeutuvan SBS Rupun kanssa ja päivän päätteeksi pelaajat harrastivat surffailua FBT Karhujen puolustussumpussa. Ottelu Rupua vastaan alkoi jo näyttää oikealta salibandylta eikä pelkästään sählykerhoilulta: vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi kentän molemmissa päissä. Vielä eivät Maskun rahkeet riittäneet vuotta vanhempien ruputtarien haastamiseen, vaan köniin tuli maalein 0-5. Taaskaan joukkue ei alennu jossitteluun, sillä parempi joukkue voitti. Mutta jos silti sallitaan muutama pieni jos, niin: ekan maalin Rupu teki ylivoimalla hölmön maskulaisjäähyn aikana (liikaa pelaajia kentällä), toinen osuma lirui räkämaalina sisään vain 17 sekuntia ennen avauserän päättymistä ja toisen erän alkupuolella Peppiinan kavennusyritys kilahti tolppaan. Se jäikin ottelussa Maskun parhaaksi tilanteeksi, vaikka toki Rupun maalia kyettiin muutamaan otteeseen hätyyttelemään. Ottelun voiton kannalta sillä ei enää ollut merkitystä, osuiko Rupun viides maali maalin takarautaan vai tolppaan. Se oli maali, koska tuomarit niin tulkitsivat. Avausmatsin jälkeen tyttöjoukkueelle tarjottiin kiitokseksi syksyn ahkerasta harjoittelusta miellyttävä yllätys: ylimääräinen kiertoajelu vei ihastelemaan Porin maisemia ennen syöksyä pastaruuan kimppuun. Pitää vielä tarkistaa, että sana meni oikein: pee, aa, äs, tee, aa = pasta. Päivän toinen kamppailu Karhuja vastaan alkoi liian hyvin, kun 52 sekunnissa tilanne oli 2-0 ja vajaan yhdeksän minuutin jälkeen jo 5-0. Vaihtopenkillä suunniteltiinkin, että siitä eteenpäin tehdään vain hienoja maaleja. Joopajoo, meinaan niihin suunnitelmiin ne hienoudet ja melkeinpä maalitkin loppuivat. Kentällä alkoi esitys, joka muistutti lähinnä mummojen sählykerhoa sillä erotuksella, että jopa rollaattorimummoilla vauhti on pikkuisen äkäisempää. Uho 12 maalin voitosta ja pelin ennenaikaisesta päätöksestä päättyi lopulta tulokseen 7-1. Mutta alku oli räväkkä. Ensimmäinen maali oli kuin suoraan salibandyn oppikirjasta. Peppiina näytti, että nopea vapari tarkoittaa jopa tässä joukkueessa sitä, että vapari annetaan nopeasti. Laura sai laukaista namusyötön maalin edestä tyhjään verkkoon. Sitten alkoi Jonna-show. Salibandypiireissä vakavailmeisenä puolustajana tunnettu nousiaislainen kävi muina naisina latomassa runsaassa kuudessa minuutissa kolme maalia eli aidon pipotempun. Viimeiseen maaliinsa Jonna huoli myös syöttäjän, kun Jatta hankki uransa ensimmäisen tehopinnan. Avauserässä nähtiin vielä ""jennoset"", kun Jasmin syötti maalin takaa Jenna-systerilleen, joka tykitti niin, että verkko heiluu Porissa vieläkin. Maalikarkeloiden jälkeen tulikin sellainen vajaan puolen tunnin luova tauko, jonka aikana meno oli kentällä niin villiä, että valmentajat pysyivät aitiossa hereillä vain viheltelemällä Eldankajärveä. Vasta kolmannessa erässä Sane osui Lauran passista. Aneemiseen pelailuun saatiin sentään onneksi näyttävä päätös, kun järkäle-Jasu tälläsi Lauran syötön ylänurkkaan seitsemän sekuntia ennen loppupiippausta. Sääli vain huolellisesti loihdittua pelikampausta, joka oli Jasun päässä hujan hajan joukkuekavereiden riepottelun jälkeen. Paluumatkalla selvisi taas muutama uusi asia: esimerkiksi se, että kun joku on ollut katsomassa jalkapallo- tai jääkiekkomaaottelua, niin Saara onkin ollut pelkässä maaottelussa. Vesku "