Räjähdysainetta Maskusta Ruotsiin

"Motto: we are blue, we are white, we are Masku dynamite (suomennos: me ollaan smurffeja ja maskulaista räjähdysainetta). SBS Maskun C-tyttöjen joukkue lähti heti vuodenvaihteen jälkeen pelaamaan maailman suurimpaan salibandyturnaukseen eli Storvreta Cupiin Uppsalaan Ruotsiin. Tosin joukkue kiitti saamastaan tuesta lentoyhtiötä esiintymällä turneessa nimellä Team Blue 1. Matka Turusta Tukholmaan taittuikin näppärästi puolessa tunnissa. Kolmen päivän tapahtuma alkoi komeasti, kun kisajärjestäjät olivat kutsuneet hotelliin vastaanottajaksi paikallisen Teemu Selänne -faniklubin puheenjohtajan. Suomalaisneitoihin taottiin taistelumielialaa kannustushuudoin, joiden jälkeen Sven-Åke hämmästytti itseään avaamalla hotellin ulko-oven pelkän ajatuksen voimalla. Ruotsissa nähtiin myös korkeakarvainen mäyräkoira, äidinmahakauppa, noiduttu sänky, pitkänenäinen setelihämähäkki ja muutama karvaranne. Tynamiittia räjäyteltiin vain peleissä, joissa tapahtui pääpiirteissään seuraavaa: Avausottelussa keskiviikkona Team Blue 1 kohtasi Järfälla IBK:n Fyrishovin urheilupalatsin pääareenalla. Taisi maalaistyttöjen puntti pari ylimääräistä vipausta tehdä, kun mammuttikatsomossa ruotsalaisten kannattajat yrittivät turhaan hiljentää maskulais-nousiaislaisen noin kymmenhenkisen fanilauman. Jellona-fanit möykkäsivät siihen malliin, että svenssonit pyysivät jo desibelien vähentämistä. Ei muuten vähennetty. Mutta itse peliin. Tasaisessa väännössä Järfälla tekaisi johtomaalin ekan erän puolivälissä tarkalla yläkulmalaukauksella. Vain minuuttia myöhemmin hallin rakenteet natisivat, kun Masku-Nousiainen hurrasi kitarisat lepattaen tasoitusmaalia. Erän loppuun tuli vielä takaisku, joka kuitenkin kuitattiin toisen erän puolivälissä. Ja taas huudettiin. Runsaat viisi minuuttia ennen loppua Järfälla siirtyi jo kolmannen kerran johtoon, kunnes viimeisellä minuutilla koettiin oikeastaan koko reissun huikein hetki. Otetaan se hidastettuna: Ruotsi-mokke makaa kyljellään kentän pinnassa, maali odottaa avoimena, nosto lähtee, pallo lentää, yleisö karjuu, kansa nousee seisomaan, hätäisimmät tuulettavat tasoitusta, pallo kilahtaa ylärimaan, pallo putoaa pari senttiä maaliviivan väärälle puolelle, suusta karkaa ruma sana (saattoi jopa alkaa v-kirjaimella). Uljas taistelu ei saanut kaivattua tasoituspäätöstä, vaan matsi hävittiin muutaman nukahduksen vuoksi maalein 2-3. Kun illaksi reissattiin lähes puolen tunnin matka maaseudun rauhaan Ärentunaan, pelipaikka muuttui jonkin verran vaatimattomammaksi. Tuntui kuin palloa olisi läiskitty Nummen koulun varastokopissa. Vaikka Midas IBK jäi kentällä pahasti jälkeen Team Blue 1:n vauhdista, niin vapauttavaa avausmaalia piti odotella ensimmäisen erän loppuhetkille saakka. Toisessa erässä tehoa saatiin sen verran lisää, että Jellona-historian ensimmäinen voitto ulkomaan elävistä päästiin kirjoittamaan numeroin 5-0. Hotelliyön jälkeen joukkue oli torstaina kovan paikan edessä, kun vastaan tepasteli Allianshallissa lohkon suosikki Väsby IBK. Tilanne oli se, että pääsy jatkopelien A-sarjaan olisi vaatinut voittoa. Alku oli murheellinen, kun minuutin jälkeen tarkka rystyveto sujahti maskulaismaalin alanurkkaan. Ja vaikka faneilla alkoikin olla ääni jo vähän kipeä, niin kymmenen minuutin kohdalla oli taas syytä äänekkääseen raakkumiseen: vastustajan puolustusvirheestä rokotettiin tylysti tasoitusmaalilla. Mutta jos parempi joukkue tekee yhden virheen ja vastaan pyristelevä vähän huonompi porukka sortuu kolmeen mokaan, niin siitä ei yleensä hyvää seuraa. Yrityksen puutteesta joukkuetta ei voi syyttää, mutta silti tappio oli nieltävä maalein 1-4. Näin alkulohkon kolmas sija tiesi matsien jatkumista B-loppusarjassa. Otteluohjelma tarjosi jo todellista yöseikkailua, kun pudotuspelien ensimmäisen ottelun piti alkaa torstai-iltana kello 23.30. Kun naapurilohkossa yksi joukkue oli heittänyt pyyhkeen kehään jo ennen turnausta, Team Blue 1 selvisi jatkoon leijailemalla höyhensaarille. Perjantaiaamuna reipas ryhmä suuntasi kulkunsa jo tutuksi tulleeseen Allianshalliin, jossa jatkopaikasta kisailtiin ensin Storviks IF:n kanssa. Ensimmäinen erä oli suvereenia suomalaisnäytöstä, jossa käytettiin nerokkaasti hyväksi erän alku- ja loppuhetket: 1-0 syntyi ajassa 0.13 ja loppunumerot 3-0 ajassa 14.56. Toisessä erässä peli tasoittui, mutta kummassakaan päässä ei enää maaleja nähty. Sen sijaan nähtiin ensimmäisiä merkkejä ruotsalaisten sikailusta: oli häijyä katsoa, kun Börjelandian amatsoni jyräsi puolta pienemmän Suomi-neidon yli laidan. Onneksi tilanteesta selvittiin ilman pahempia kolhuja ja kumma kyllä, ruotsalainen joutui törkeästä tempusta jäähypenkille jopa kahdeksi minuutiksi. Kun pelit samassa hallissa jatkuivat, Team Blue 1 ja Hagunda IF kävivät taistoon B-loppusarjan finaalipaikasta. Tasaväkisessä kahinassa ei maalipaikoilla mässäilty. Toisessa erässä Hagunda otti sen verran otetta, että 0-1-voittomaali runsaat kolme minuuttia ennen loppua oli ansaittu. Harmitusta lievensi se, että vaikka paikka B-finaaliin olisi irronnut, niin lentoaikataulujen vuoksi joukkue ei olisi ehtinyt sitä pelaamaan. Silti Hagundaa lähdettiin tosimielellä kaatamaan. Kolmen päivän turnaus oli rähinää kentällä, positiivista akkasöhläämistä kentän ulkopuolella, jellonamaisen fiksua käyttäytymistä ja elämää suurempien lausahdusten lausahtelua. Fina flickor, kuten joukkuetta on tapana Uppsalan murteella kutsua. Sekin muuten selvisi, että jäätiköllä tallusteleva mustavalkoinen eläin on pinkniivi. Ja kaiken kruunasi valmennusguru-ukkojen kolmen päivän aivotyöskentelyn tulos, joka tiivistyi yhteen salibandyhistorian nerokkaimpaan analyysiin: - On se niin pirun hankalaa, kun pallo on pyöreä. Vesku "