Tytöille eka Rupu-voitto

"SBS Maskun C-tytöt esittivät lauantaina Uudenkaupungin urheilukeskuksessa taas tuttua Jellona-murinaa. Eukkojoukko otti ensimmäisen voittonsa SBS Rupusta, joka vielä viime kaudella kuului lohkon kärkikaksikkoon. Vaikkei Rupu tällä kaudella olekaan yhtä vakuuttava ollut, niin se ei Jellona-saavutuksen arvoa himmennä. Voittoon riitti kaksi pikamaalia avauserän puolivälissä. Ensin Hanna lirutti Jasun syötön tarkasti alakulmaan ja minuuttia myöhemmin Jennan kaukoveto upposi pitkän kuljetuksen päätteeksi. Erän viimeisellä minuutilla Rupu kavensi komealla yläkulmavedolla, mutta sen jälkeen verkot eivät enää soineet kummassakaan päässä. Näin SBS Maskun voitto kirjattiin maalein 2-1. Kun U:kiin matkattiin hieman vajaalukuisena ja kun ekan matsin jälkeen pari pelaajaa tuupertui pelikunnottomiksi, niin TPS:n ysikakkosia vastaan jouduttiin lähtemään hieman hankalasta tilanteesta. Alku olikin melkoista Tepsi-myllytystä, joka palkittiin viiden minuutin pelin jälkeen ansaitulla johto-osumalla. Ja kun kerran maailmassa pahat ja hyvät hetket pitkällä aikavälillä tuppaavat tasoittumaan, niin hienoa oli se, että Tepsin maalin teki juuri se peluri, joka joukkueiden edellisessä kohtaamisessa syksyllä loukkasi polvensa ikävällä tavalla (jos tämä havainto on väärä, niin Tepsi varmaan lähettää oikaisun). Toista erää oli palloiltu vajaat neljä minuuttia, kun Jasu vapautti Hannan luikertelemaan läpi kentän. Veto lähti, mokke torjui vain puolittain, pallo pomppasi tolppaan ja tolppa päätti ohjata pelivälineen verkkoon. Tästä kului vain 15 sekuntia, kun Liisa ja Jenna pääsivät juonimaan vaparia keskialueella. Jenna lääpäisi kohti maalia, jossa Suski teki sellaisen maskin, että pallo pomppi hieman onnekkaasti maaliin. Kymmenisen minuuttia ennen loppua TPS pyöritti peliä Maskun päädyssä ylivoimalla. Jos oli Maskun johto-osumassa hitunen tuuria, niin sitä piisasi myös Tepsin tasoituksessa: monen pompun jälkeen pallo matkasi yli maaliviivan. Peliaikaa oli jäljellä puolitoista minuuttia, kun Tepsin liru livahti alakulmaan. Tappio häämötti, kunnes 50 sekuntia ennen loppua tepsitär joutui jäähyaitioon. Eka vapari tuhrittiin, mutta toinen tilaisuus siunaantui, kun peliaikaa oli jäljellä 32 sekuntia. Kun vastoin kaikkia valmennusohjeita Sane päätti laukoa lähivaparin päin lihamuuria ja kun veto ei lähtenyt ollenkaan haluttuun suuntaan, niin tietenkin pallo meni maaliin. Tempauksellaan Sane osoitti, ettei valmentajien kaikkia lässytyksiä kannata niin vakavasti ottaa eikä sitä kutiakaan ole syytä niin hirveän tarkasti suunnitella. Lämäriä ei haitannut edes se, että kapteeninauha tuntui liian kireältä muhkean hauiksen ympärillä. Nousu viime hetkillä ahdingosta tasuriin tuntui melkein voitolta. Ja kaiketi pinnajako oli melko oikeudenmukainen tulos, sillä molemmilla on tilanteita ja tuurimaaleja suunnilleen saman verran. Koko Jellona-joukkueesta huokui positiivinen tsemppimeininki. Otetaan vielä esille pari nimeä: maalivahdit Emmilotta ja Ilona pitivät joukkuetta pystyssä silloin, kun kentällä homma vähän lipsui. Pelipäivän päätteeksi kuultiin vielä ääntä totuuden torvesta: joukkueen ainoa kaupunkilainen elikkäs Jatta luonnehti kotimatkalla jojoa noin kaksikymppisen näköiseksi. Siinä hän osui aivan oikeaan, sillä vain harva kolmekymppinen on yhtä timmissä kunnossa kuin Jellona-jojo (jollei otetaan huomioon kahta harmaata hiusta, paria otsaryppyä, pienoista olutvatsaa, verenpainetta, ajoittain vihoittelevaa selkää yms.). Tai on tämmösiä ihmemiehiä sentään muutama olemassa: esimerkiksi mukavat valkut, ajoittain vakavat ...miehet Hannu, Matti ja Juha. Vesku"