Edustuksella ei jakoa keltapaitoja vastaan
Miesten edustus päätti kautensa rumalla tappiolla FBC:lle. Lopputulos 2-11 ei jättänyt sijaa jossitteluille joukkueiden paremmuudesta. Masku lähti otteluun hieman vajaalukuisena, kun osa A-junnuista oli Nakkilassa ja pörssikärki Salo oli flunssan takia sivussa. Kaksi ketjua äijiä saatiin kuitenkin kasaan haastamaan FBC:tä. Ensimmäinen erä näytti kuitenkin koko pelin kuvan. Keltapaidat olivat kentällä parempia molemmissa päissä. BC nakutteli varmaan tahtiin maaleja maskulaispäätyyn, suurimmaksi osaksi maskulaisten virheistä; ennen kaikkea merkkausvirheistä. Maskulaiset taas saivat ainakin saman verran kuteja BC:n päätyyn, mutta puolivaloilla ja taidoilla yritetyt vimeistelyt jäivät pahasti ontumaan ja näin erälukemat tylysti FBC:lle 0-5, morjens. Kovin tuli syksyn kohtaaminen (13-1) mieleen.
Toisen erän alussa maskulaiset saivat muutamaksi minuutiksi otetta ja kavennuksenkin aikaiseksi. Koski oli terävimpänä Aittalan vedon reboundissa ja lusikoi numeroiksi 1-5. Tämän jälkeen FBC valmentaja Ruohomäen huuto "mitä ..a siellä oikein tapahtuu" palautti keltapaitojen pelin uomiinsa ja maaleja alkoi jälleen syntyä ensimmäisen erän tahtiin. Jälleen kyllä on mainittava ettei osalla maskun jampoista tuntunut nappaavan puolustuspeli yhtään, siksi helposti muutama FBC:n maali syntyi. Pahiten maskulaisia kurmotti parivaljakko Lehtola-Tauriainen (1+4,3+2); papat oli pelipäällä jälleen kerran. Toisen erän jälkeen lukemat taululla vieraille 1-11.
Kolmannesta erästä tuli sitten ottelun tasaisin johtuen varmaan kohtalaisen selvistä numeroista ja BC:n otteen herpaantumisesta. Maskulaiset saivat erässä yhden maalin aikaiseksi, jonka järjestivät Pappa ja Santanen vastahyökkäyksen päätteeksi. Vaikka samanlaisia vastaiskuja oli useampikin niin lisämaaleja ei nähty. Keltapaidat hukkasivat monta minuuttia ylivoimaakin saamatta maaleja aikaiseksi. Toisessa erässä maaliin vaihdettu Pora piti torjunnoillaan maalin koskemattomana kolmannen erän ja näin FBC:n voitto korjattiin lopulta lukemin 2-11. Maskulaisilla ei ollut mitään jakoa pelissä ja hiukan samanlainen tunne jäi kuin syksyn pelistä: FBC oli sarjan selkeästi paras porukka ja ansaitsi ehdottomasti paikan karsintaan. Maskulaisista osa tuntui antavan kaikkensa peliin, toisilla oli taas puolivalot päällä ja valitettavasti näkyi hyvin lopputuloksesta. Keltapaidat sen sijaan tekivät nöyrästi töitä molempiin päihin, eikä maskulaisille jäänyt tilaa eikä aikaa järkeviin ratkaisuihin. Pisteet ansaitusti siis FBC:lle. Ottelun parhaina palkittiin FBC:n Tauriainen ja Maskun Suojanen. Kalustetalon tähtiä jaettiin myös; 3 tähteä Jani Naumanen, 2 tähteä Juuso Aittala ja 1 tähti Tero Koski. Kisan lopulliseksi voittajaksi nousi Tomi Suna 11 tähdellään ja vaikka Naumanen nousikin tähdissä samoihin lukemiin, Suti korjasi potin enemmän kolmen tähden kiinnityksiä saaneena.
Muutama sana kuluneesta kaudesta: Kauteen lähdettiin maltillisin tavoittein, joukkue oli menettänyt muutaman kovan pelimiehen eikä korvaajia ollut jonoksi asti. Jokaista peliä lähdettiin voittamaan ja sarjan keskikastiin sijoittuminen oli realistinen tavoitte. Syksy lähti mahdollisimman synkästi liikkeelle; ensimmäisistä neljästä pelistä turpaan ja sarjan hännillä oltiin. Sitten kovaan lentoon äitynyt Wirmo tuli kylään ja sytytti maskulaiset tappelemaan pisteistä tosissaan ja maalin voitto nosti porukan itseluottamusta kummasti. Seuraavassa matsissa kaatui kotona RuPu ja valoa tunnelin päässä oli näkyvissä. Sitten tuli kuokkaan Porissa ja heti perään FBC lanasi maskulaiset syvyyksiin. Onneksi syksyn viimeisessä kotipelissä Ryhti kaatui ja voitto toi hiukan toivoa kevättä ajatellen. Syksyn saldo oli siis aika lohduton; 3 voittoa 6 tappiota ja sarjasijoitus taisi olla 9. tai 10. Kuukauden tauon aikana noin 7-10 äijän ryhmä jaksoi/pystyi olemaan aktiivinen ja käymään treeneissä, joissa yritettiin mennä hiukan kovempaa ja kaivaa sitä hukassa ollutta jalkaa ja fysiikkaa kevään peleihin. Joukkueen sisällä kevään tavoitteeksi asetettiin viides sija ja minimitavoitteeksi karsintapaikan välttäminen. Kevään alku oli erittäin tärkeä. Ensimmäisenä peliviikonloppuna oli tuplaottelu sarjan päävastustajia Sheriffejä ja VÅSCia vastaan. Tinatähdille hävittiin taas (4-3) ja VÅSC pystyttiin kampeamaan vaikeuksien jälkeen jatkoajalla 6-5. Saavutetut kaksi pistettä oli minimi tavoitetta ajatellen. Peleissä oli kuitenkin havaittavissa jotain, mitä syksyn peleistä uupui; uskoa ja luottoa omaan tekemiseen ja omien vahvuuksien käyttämiseen. Tilanne näytti lupaavalta. Tämä konkretisoitui seuraavassa pelissä SalPaa vastaan, jonka maskulaiset hoitivat tyylillä ja peli oli yksi kauden ehjimmistä esityksistä. Sitten tuli lunta tupaan Wirmon vieraana, kun syksyn tappiosta sisuuntuneet mynämäkeläiset näyttivät kotikenttäosaamistaan. Tappio ei kuitenkaan muuttanut maskulaisten peli-ilmettä ainakaan huonompaan suuntaan, sillä seuraavaksi käytiin hakemassa kauden ensimmäinen vierasvoitto Ryhdin kustannuksella. Voitosta kasvoi putki, jonka alla joutuivat nöyrtymään AFC, RuPu ja KoPo. RuPu-pelin jälkeen varmistettiin sekä sarjapaikka että tavoitteeksi asettettu viides sija. KoPo ja FBC-peleissä ei siis enää sarjan osalta panosta ollut ja kyllä näkyi selkeästi molemmissa väännöissä. Tavoite kuitenkin saavutettiin ja siihen voidaan olla tyytyväisiä sillä syksyllä näkymät olivat huomattavasti synkemmät.
Maskulaisten riveistä kauden onnistujiin voi nostaa muutamia nimiä. Maalivahtiosaston tiedettiin olevan hyvissä käsissä kauden alussa ja tämä tuli kauden edetessä hyvin esille. Kaksikko Ahven-Riikonen jakoi torjuntavastuun suurin piirtein puoliksi olivat ehdottomasti joukkueen tukipilareita monissa matseissa. Kun vielä nuori ja nälkäinen Nurminen tuli tammikuussa lisäämään kilpailua niin maalivahtitilanne oli kunnossa. Pakkiosastolta ykkösnimeksi nousee Aittala, joka paransi koko ajan otteitaan kauden ajan. Syksyllä Juuson anti ei ollut parasta mahdollista mutta keväällä oli kuin toinen mies olisi kentällä viilettänyt. Pörssipisteetkin paranivat viime kauden kolmesta tämän kauden 14:sta. Samaa trendiä noudattivat myös Huovinen ja Halminen, joiden syksy ei ihan parasta tarjonnut, mutta keväällä täysin toinen meininki. Halmisen syksyä haittasi toki SA: vaatimukset, mutta sekin on yleensä vain "tekosyy". Hyökkäyspään sotureista esiin nousivat joukkueen sisäisen pörssin vienyt Ant Salo, joka toimi myös syksyllä joukkueen kapteenina. Joukkueen ehdoton primusmotor paransi otteitaan vielä viime kaudesta vaikka silloinkin pelasi loistavasti. Tasaisen varma nuori mies. Pappaa olivat monet hautaamassa jo viime kaudella, mutta jälleen mies näytti että ei homma ole iästä kiinni. Sitä paitsi Pappahan on vasta mies parhaassa iässä ja pelivuosia on jäljellä vielä monia jos vaan intoa riittää ja näyttää tuota riittävän. Pappa joutui jättämään syksyllä neljä peliä väliin selkävamman vuoksi, mutta sieltä ukko vaan nousi, otti kevääksi kapteenin vastuun ja paukutteli maali/peli-tahtia joukkueen pistepörssin kakkoseksi. Joku voisi jopa väittää että vahvemmin Pappa pelasi nyt kuin viime kaudella. Anan rinnalla pelannut Suti nautti tällä ja viime kaudella hyvästä tarjoilusta ja oli jälleen joukkueen kulmakiviä 15 häkillään. Myös Maskun kalustetalon tähtikisan voitto kertoo onnistuneesta kaudesta. Nuoriso-osaston lippua piti korkeimmalla Suvalan Valtsu, joka inttikiireistä huolimatta nakutteli 22 pistettä ja näytti miehen otteita laatikossa. Puhettakin on tullut enemmän kuin edellisillä kausilla yhteensä. Ehkä ne SA:n tarjoamat vänrikin natsat ovat tehneet Valtsun itseluottamukselle hyvää. Tulevaisuuden kapteeni. Myös Kosken Tero pelasi parhaan kautensa maskulaisriveissä. Myös kevättä kohden parantanut Koski paransi viime kauden pistesaldoaan 10:llä (7+9), vaikka kovasti valmentajilta penäämää ylivoima-aikaa ei tullutkaan. Lisäksi tulokaskauttaan Maskussa pelannut Markus Varjonen voidaan nostaa onnistujien joukkoon. Make näytti kauden avauspelissä VÅSCia vastaan potentiaali
