Me tulemme taas

Istun pehmeällä nahkasohvalla uppoutuen moniväristen shaalien syleilyyn. Huone on miltei pimeä, muutama tuoksukynttilä pöydällä, joiden lepattavat liekit värjäävät upeasti pienen huoneiston hämärää seinää. Taustalla soi vienosti rauhoittava musiikki, olen vaipua jonkinlaiseen lievään trans-tilaan. Olen povarin pyhimmässä. Ennustajan valtakunnassa.

Ennustajaeukon silmät kiiluvat pimeässä kuin mustalla kissalla uunin pankolla: " sie vähäukko haluatkii jo syssyst tietää, et kenest hää keväsel priha tehhää, siehä eri ketkale oot". Ahavoituneet ja suonikkaat kädet pyörittävät kristallipalloa. Julistus alkaa muistuttaa suden ulvontaa… Lähes hampaattomassa suussa kieli liikkuu kuin nopeatempoinen kellon heiluri.

"Minä näen suuren kaksoisveen, sanassa on viisi kirjainta, joista viimeinen on o". Kuulen käkättävää naurua, jonka pauhu yltyy yltymistään…? Herään huohotukseeni, läpikotaisin hiestä märkänä. Untahan se oli vain, vai oliko sittenkään?

Tällä haavaa istun rakkaan Remingtonini takana ja aivoni yrittävät työstää tekstiä, jonka aiheena salibandyn tuota pikaa alkava etukäteen tänäkin kautena mielenkiintoiseksi sekä jännittäväksi luonnehdittu kymmenen joukkueen voimainkoitos.

Poikkeuksellisesti länsirannikon voittajasuosikin viittaa on sovitettu mynämäkeläiselle Wirmolle ainakin median osalta laajin palstatiloin. Jopa naapurikunnan aikakausi-ilmestymä Masku Cupista raportoidessaan kirjoitti antaen ymmärtää jokseenkin seuraavaa: "… ja mynämäkeläisellä Wirmolla on mahdollista nousta syksyllä ykkösdivisioonaan".

No, lohdutukseksi kaikille muille yhdeksälle joukkueelle - tismalleen  samat mahdollisuudet ovat kaikilla. Ennakkoon tällainen mediasointi lisää kiinnostusta alkavaa sarjaa kohtaan. Mistä ne perusteet on tempaistu… tiedä häntä? Varmaan ainakin ennakkoasetelmissa niissä on "einen" verran perääkin. Valmennusjohto edellä mainitussa klubissa on pahimmaksi uhkaajakseen nimennyt upean paluun kakkoseen tehneen Rauman Salban.

Raumalaisten valmistautuminen alkavaan koitokseen on ollut huolellista ja työmoraali korkealla. Tovi sarjatasoa alempana tuntuu yhä nivuksissa, joten veikkauksen termiä lainatakseni ykkösiä ja ristejä on enemmän odotettavissa kuin polttoraudan merkkejä. Kun ei vaan pelimoraalia pitkässä matkassa unohdeta.

TPS:n kakkosesta ei ole paljon analysoitavaa. Maskun turneessa ohjauskaapeleissa oli "itse" Sir Backman ja nippu liigamiehistöön tähyileviä nuoria nälkäisiä pelureita. Taitavan valmentajan tuotemerkkiä tultaneen näkemään joukkueen otteissa taatusti. Tasokkaan tapahtuman kiertopalkinnon ja tukun riihikuivaa matkaevääksi saanut nuori yhdistelmä tulee olemaan kaikesta huolimatta debyyttikautenaan huomioonotettava vastustaja mille ryhmälle tahansa. Toki silti myös haavoittuva, siispä salpietaria matkaan. Oikein organisoituna siitä saa oivan kasvattamon edustusta silmälläpitäen.

Salosta tuskin tyhjin repuin reissulle lähdetään, se on selvääkin selvempi. SalPalaisista olen odottanut, että milloin näemme sellaisen ryhmän edesottamuksia, joihin joukkueen perusteellinen työ parina viime kautena on antanut mahdollisuuksia. Kun palaset loksahtavat paikalleen motoksi voisi ottaa vaikka:" Hey, here we  come!"

Viime kauden putoajat RuPu ja KoPo ovat saaneet rukouksiinsa vastauksen, kun putoamisen jälkeen jälleen liiton herrat tarttuivat puhelimiinsa ja katso: taas ollaan kakkosessa?!? Kiva jos joskus näille toistuville päänsä mäntyyn lyömisille saataisiin muunlainen ratkaisu. Se ei todellakaan olisi kovin vaikea asia. Rutiiniahan jengeillä on vaikka muille jaettavaksi. Pisteitä tulevat raapimaan laajalti.

Sonics (Turku) ei ole kevään katveessa pitänyt mölyä itsessään. Vahvistuksineen luulisi suurin tavoite olevan kakkosessa pysyminen, keväällä boksin pohjalta kultarahat lasketaan. Kaarinalainen, kirjoitettakoon se nyt kerran kokonaisuudessaan, West Coast Sheriffs, odottanee paikallisotteluihinsa turkulaispartnereitansa - parturoidakseen pinnat ja maineen paikallistasolla. Yllätyksellinen ja osittain luunkova tiimi on kenelle tahansa.

Ryhti Nousiaisista menetti sadan tehopisteen takojakolmikkonsa ja siinä valmennusryhmälle ei vähäinen lapiomäärä riitä kuopan peittämiseen. Toki sisääntulo-ovesta on tullut kymmenkunta uutta peluria, eivätkä aivan keltanokkia kaikki tyynni, mutta miksikään sylkikupiksi he eivät aio antautua. Kovaotteisena ketään pelkäämättömänä jälkeäkin on odotettavasti. Talikot lienee syytä jättää sinne harjoitushalleille.

Masku tuskin toistaa samaa historiaansa viime syksyltä, pinnoja pitää tulla ensimmäisestä kierroksesta alkaen, jos meinaa palata vastustajiensa eteen takavuosiensa malliin. Popula on menettänyt pelaajan jos toisen farmiporukoille ja viisaasti on vuotokohtia tilkitty pääasiassa omilla kasvateilla. Ei liene epäselvää kellekään, jos kärsivällisyyttä johdolla riittää, että edessä olevina vuosina mennään taatusti lujaa. Muutaman viilettäjän kasvopiirteet kannattaa kokeneidenkin panna muistiin. Ne kundit eivät tule selkä edellä vastaan. Valmennus on sitä tasoa, ettei homma siihen ainakaan kaadu. Päät kun kestävät niin hyvin menee. Uskon niin.

Monet vierastavat Rauman hallin ylikiiltävää ja liukasta parkettia yli kaiken. Sitähän se on. Kuvajaisensa näkee lattian pinnasta. Mutta eipä siellä kotijoukkuekaan saa piikkareissa pelata, joten samahan se on kaikille ja pulinat pois.

Toinen asia on, kuinka kauan liitto antaa mynämäkeläisten isännöidä nykyisessä laatikossaan. Jo vuosia sitten annettiin ymmärtää, että X pannaan sarjapelien päälle tällä tasolla. Sitä suurella sydämellä fanittava mynämäkeläisyleisö ja laajat harrastepiirit alueella eivät kovin helposti sulattaisi.

Kuten on aiemminkin asiasta peistä väännetty, kenties järein ase vihdoin herättäisi päättäjät todenteolla tajuamaan monitoimihallin tarpeellisuuden. Patistaahan valtiovalta yhä tiiviimpään ja järkevämpään suuntaan kaikessa kuntayhteistyössä. Sen enempää en tohdi politiikkaa väännellä. Tekevät vielä vaikka poliitikon allekirjoittaneesta. Sen jälkeen en enää kenties totta saisi kirjoitellakaan.

Kalle Suominen

(pakina on julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa)