Mitali karkasi C-tytöiltä
SBS Maskun C-tyttöjen SM-mitalijahti sai sunnuntaina Vantaalla hieman ikävän lopun, kun tasainen pronssiottelu Kihniön Urheilijoita vastaan ratkesi vastustajan tekemään voittomaaliin vain seitsemän sekuntia ennen päätössummerin pirahdusta. Näin KihU pääsi juhlimaan pronssimitaleita maalein 6-7.
Niukka tappio aiheutti tytöille itkuisia silmiä ja taisi siinä jonkun aikuisenkin ääni värähdellä. Mutta puoli tuntia katkeran tappion jälkeen linja-autossa kuului taas tuttua akkakikatusta. Samalla selvisi se, kenestä Lauri Tähkä laulaa näin: "kyllä ne murehet tulla saa / kyllä ne hualet tulla saa / me kestetään mitä vaan / me ollaan...kimpale kultaa".
Pronssiotteluun mahtui juonenkäänteitä kuin Salkkareissa konsanaan. Masku siirtyi johtoon kuuden minuutin pelin jälkeen, kun Peppiina osui Lauran syötöstä. KihU tuli tasoihin ennen Maskun ensimmäisen erän ilotulitusvaihetta: vajaassa kolmessa minuutissa Susanna, Jasmin ja Laura latoivat kolme maalia. Syöttöpinnat kirjattiin Peppiinalle, Hannalle ja Susannalle.
Jos ajatus harhaili jo mitalikahveissa, niin niiden keittäminen osoittautui pian ennenaikaiseksi. KihU nousi hetkessä mukaan kamppailuun, kun se iski vielä avauserän loppuun kaksi kavennusmaalia runsaassa puolessa minuutissa.
Toisen erän alussa Kihniö kipusi taas tasoihin ja ottelun puolivälin jälkeen Masku joutui ensimmäisen kerran tappioasemaan. Tasoitus tuli makoisaan paikkaan, kun Peppiina viimeisteli Lauran passista vain puoli minuuttia ennen erätaukoa.
Päätöserässä Masku joutui tukalaan tilanteeseen viiden minuutin ähellyksen jälkeen. Jäähyn aikana Maskun fanit kuitenkin villiintyivät liki sekoamispisteeseen, kun Laura pääsi karkuun KihU-puolustukselta ja luikerteli alivoimamaalin.
Kun sitten Maskulle tuomittiin lisää penalttia kahdeksan minuuttia ennen loppua, KihU pääsi tinttaamaan tasoituksen ylivoimalla. Jatkoaika näytti jo ilmeiseltä, mutta se kuitenkin peruuntui KihU:n viime hetken maalin vuoksi. Juhamietomaisen niukka tappio tuntui niin katkeralta, että kyynelvirta aiheutti lähes vesivahingon pukkarissa.
Pala nousi kurkkuun ja silmäkulma tuppasi kostumaan myös aikuisilla. Kuitenkin suorastaan hellyyttävää ja vahvasta joukkuehengestä kertovaa oli se, kun niiskuttavat neidot lohduttivat toisiaan. Halaukset olivat pitkiä.
Varmaan aika tavalla kohdalleen osuvat ne arviot, joiden mukaan pronssimatsi oli niin tasainen, että kumpi tahansa olisi voinut sen voittaa. Yksi rehdin mitaliottelun hienouksista oli se, että vastakkain oli kaksi pikkukunnan joukkuetta. Ainakin vielä C-junnutasolla voivat pärjätä muutkin kuin miljoonakaupunkien seurat.
Kun tappio tulee lähes ilkeimmällä mahdollisella tavalla, niin tietenkin ensimmäinen tuntemus on raju pettymys. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin nelossija yli 50 C-tyttöjoukkueen joukossa on uljas saavutus.
Lauantaina joukkue hävisi välierämatsissa Tikkurilan Tiikereille niukasti maalein 3-4. Jossittelu on kuitenkin turhaa, sillä kieltämättä pelin hallinta oli lievästi tai ehkä jopa selkeästi Tiikereillä. Parempi joukkue voitti, kuten useimmiten urheilussa käy.
Maskun tehoista vastasivat Susanna (1+1), Peppiina (1+0), Jenna (1+0) ja Laura (0+2). Vaikka tässä yhteydessä voisi luetella kaikkien pelureiden nimet positiivisessa mielessä, niin tyydytään nostamaan esille kaksi neitiä, jotka pelasivat kenties uransa parhaan ottelun kovassa paikassa: Emmilotta oli maalissa haamuhanskamainen ja Liisa urakoi puolustuksessa virheettömästi.
SBS Masku onnittelee M-Teamia mestaruudesta, Tiikereitä hopeasta ja KihUa pronssista. Taisto oli rehtiä ja reilua. Samalla joukkue kiittää riehakkaan äänekästä fanijoukkoaan. Kun myös vastustajien kannattajat olivat liikkeellä samoissa fiiliksissä, tunnelmaa riitti.
Vesku
