Perjantai-illan pannukakku
Koko viikon kestäneen mediamylläkän aikaansaamana odotukset illan hegemoniaotteluun olivat maskulaisleirissäkin suuret. Salibandyhuuma oli jo levinnyt kasitietä pitkin Maskuun asti. Ottelun merkityksestä edustukselle sarjataulukon valossa ei tarvinnut sen enempää edes keskustella. Se oli valtava. Vielä valtavampi merkitys olisi ryöstää maaseudun herruus pois Wirmolta sen omasta kotisalista viidensadan hurmoshenkisen kannattajan edessä.
Illasta kuitenkin muodostui enemmän tai vähemmän pannukakku, jolle maskulaisnäkökulmasta hilloa tarjoili vain seuralegendan ja kunniapuheenjohtajan Pentti Kaskisen palkitseminen ansioituneesta seuratyöstä. Hieno ele naapuriseuralta. Myös Wirmon Mikko Immonen palkittiin samoista ansioista. Sitten itse pelitapahtumiin, joissa hilloa sekä kermavaahtoa yleisölle tarjoili enää yksi joukkue, Wirmo. Ottelu alkoi hyvällä tunnelmalla ja meiningillä, tässä vaiheessa yleisö ja Maskukin olivat vielä pelissä mukana. Wirmon rankka painostus ja kova karvaus tuotti Maskulle ongelmia läpi ottelun. Eikä kauaa kestänyt ennen kuin Wirmo tykitti neljä samanlaista maalia keskustan taustoista. Ennen peliä ohjeet olivat selvät: keskusta piti pitää kiinni, mutta niin vain perinteiseen tapaan nukuttiin omassa päässä ja vastustaja kiitti. Hose Luotonen vastasi Maskun erän ainoasta maalista oivaltavalla yksilösuorituksella. Erätauolle tilanteesta 4-1 kotijoukkueelle. Sama hölmöily jatkui toisen erän alussa, ja Wirmo kuittasi kahdessa minuutissa kolme maalia Maskun pömpeliin, ja peli oli selvä. Tämän jälkeen Masku pääsi peliin mukaan Wirmon otteen hieman herpaannuttua, mutta kunnon kiri ei koskaan alkanut. Suurin syy siihen oli taas kerran viimeistelyn vaikeus. 7-1 -tilanteesta edettiin tasatahtia ottelun loppuun, lopputuloksen ollessa 11-6 Wirmolle. Maskun paras pelaaja oli allekirjoittaneen mielestä maalivahti Aromaa, vaikka taakse menikin 11 maalia. YV-kenttä oli myös hyvä 100% tehollaan.
Ottelutapahtuma ei päässyt missään vaiheessa alkuhypetyksen tasolle. Syynä saattoi olla Wirmon ylivoimaisuus. Yleisöllä oli tylsää pelin ratkeamisen jälkeen toisessa erässä, vain rumpuryhmä jaksoi epävireisellä tyylillään läpi ottelun. Pelin sisäinen tunnelmakaan ei noussut totutulle derbytasolle. Vastustajan viisikkopelaaminen oli sellaisella tasolla, että maskulaiset eivät siihen löytäneet aseita missään vaiheessa. Pelin avaaminen ja puolustuspeli oli vaikeaa. Kaikki on kuitenkin jatkopelejä ajatellen vielä edarin omissa käsissä. Kolme peliä jäljellä, jotka kaikki pitää voittaa. Kyseiset pelit ovat kaikki kotipelejä, joten nyt on mahdollisuus nähdä kauden ratkaisuhetket Hemmingillä. Koko Masku mukaan kannatusjoukkoihin!!.
-Hassun Tuuraaja
