SE ON SIINÄ
Miesten salibandyn kakkosdivisioonan länsirannikon lohko on saatu vihdoinkin pakettiin ja rusetti päälle. Kaksikymmentä ottelua pelattuna, viiden kuukauden ähellys ja voimainkoitos takanapäin. Kausi kulki syksyllä heitettyjen ennustusten ja odotusten mukaisesti. Selvää ennakkosuosikkia ei ollut kuin kenties paperilla. Nuoren lajikulttuurin takia aiemmat meriitit sai ja saa paiskata paperisilppuriin. Kun paasasin tämänkaltaisesti hallien kujilla, olin useasti menettää päänahkani. Pappa go home..
*********
Olen kuitenkin katsellut näitä hommeleita niin monesta horisontista, pelaajana, valmentajana, promoottorina ja seuravastuullisena. Norsunluutornista maakuoppaan. Siksi annoin haukkuvien laskea suoraan jaloilleni. Kyllä tuuli kuivattaa, sen on elämä opettanut.Voittajan ennakoiminen olisi ollut täydellistä venäläistä rulettia, onnen kantamoa ja sanojen helinää. Vailla faktaa. Lokakuun kahdeksantenatoista päivänä sarjan käynnistyessä ei kukaan olisi voinut uskoa, että Rauman SALBA, hävittyään ensimmäisen ottelunsa ei milloinkaan peränpitäjän paikalta asemaansa kohentanut koko pitkän turneen aikana.
Kuun puolenvälin tienoilla kaveriksi juuttui Säkyläläinen Karhukopla (KaKo). Karhut kokivat myös täydellisen tyrmäyksen, eivätkä siitä koskaan täysin toipuneet. Toki siinä vaiheessa takana pyllyili vielä huippusalibändinkin tuulia haistellut AFC Campus Turusta. Täpäräksi meni turkulaisillakin, rimaa hipoen ryhmä vältti sarjapaikan säilyttämiskahinat. Sekin selvisi vasta viimeisellä kierroksella. Varmasti oli vaikeata nieltävää kampuksen käytävillä. Lopullinen sijoitus populalla oli sarjan kahdeksas. Katoavaista on maallinen manna ja marmorit. Edellisen talven lumilla ei hiihdetä, näin se vaan on.
********
FBC Turku oli vedonlyöjien ehdoton ennakkosuosikki. Takavuosien menestymistä ei käy kiistäminen. Vakavaksi vastustajaksi rankatut uusikaupunkilaiset (USB) toki jo viime kautena kiipesivät muurin ylimmälle harjalle, mutta silloin ei vielä joukkueen rahkeet riittäneet sarjatasoa ylemmäksi.Yrittänyttä ei lannisteta, sen ukilaiset kuluvana kautenakin hienosti osoittivat. Marraskuun lopulla joukkue oli sarjataulukon neljäntenä, viisi pistetä kärjessä majailevasta FBC:stä perässä. Ei hätiä mitiä, tavataan sanoa kun housunlahkeet ovat ilmiliekissä. Tuokaa vettä, janomme on kyltymätön? Se oli todella menestyksen nälkää ja janoa. Intensiivinen työ tuotti hedelmän. Joukkue oli viimeisen kampailunsa päätössummerin soidessa sarjataulukon ykkönen. Yhden pisteen vähemmän saalistanut FBC TURKU matkaa karsintoihin toisena joukkueena.
*********
Lohkon keskikastin viiden joukkueen taistelu teki pelikaudesta ehkä koko länsirannikon kakkosen historian mielenkiintoisimman. Sijoituspaikkoja vaihdettiin kuin votkaturistit ruplia. Kuvaavaa oli kun marraskuun lopulla Kaarinan tinanapit, sheriffit, olivat hetken jopa kolmantena, aivan kärkikaksikon tuntumassa. Sen jälkeen alkoi mahalasku, joka ei sitten taantunut loppukautena laisinkaan. Toki koko paketti rynni eteenpäin alle kuuden pisteen marginaalilla toisiinsa ja loppua kohden jopa siitäkin tiivistyen. Sarjanousijat MASKU, RYHTI ja SALBA Salosta päättivät vakaasti jättää putoamiskarsinnat. Pisteitä poimittiin nimenomaan kärkijoukkueilta, joista FBC Turku kärsi ehkä eniten. Joukkue oli välillä jo turvallisen tuntuisella karkumatkalla, mikä ei kuitenkaan riittänyt voittoon asti. Kokenut SBS Rupu Huittisista piipahti joulukuun alkaessa aina piikkipaikalla asti, mutta mitä tapahtui sen jälkeen. Kenpä tietäisi sen?
*********
Maskulaisten leirissä oli huumori kaukana useaan otteeseen. Todeksi tuli näytettyä, ettei kahden erän loistokkaallakaan pelillä ole merkitystä, kun kolmannessa menee kaikki muusiksi.. Näin sinitakeille kävi monen monta kertaa. Samanlainen vatsanpoltto rienasi myös salolaisia, joiden kone ei tahtonut käynnistyä, ei sitten millään. Kun turboahdin saatiin remontoiduksi alkoi tulosta syntyä. Joulupuurolle lähdettäessä pulkka oli menossa pahasti pensaikkoon molemmilla joukkueilla. Kokenut mynämäkeläinen Wirmo napsi kotiluolassaan turvallisia pisteitä konemaisen varmasti. Mihinkään takavuosien taitoihin se ei yltänyt missään vaiheessa.
*********
Nousiaislainen Poikaporukka Ryhti teki sen mitä ei luvannut, eikä liene uneksinutkaan. Hurmoksessa joukkue taisteli itsensä aina mitalin tuntumaan, kun pronssin kohtalo jaettiin vasta viimeisellä kierroksella. Tältä ryhmältä se oli upea teko. Onnitteluni! Kevätkierroksella sarjataulukko pantiin uuteen kuosiin. Kahdella viimeisellä lenkillä ristiin pelattiin siinä määrin, että viimeinen kierros jakoi sijoitukset, jotka arkistoihin asettuivat. Liikkuvat nopsajalat salolaiset tekivät miltei puhtoisen suoran kevät kahinoissa. Näin nuorukaiset kiilasivat sarjassa kolmanneksi. Upean nousun tehnyt Masku sijoittui neljänneksi. Maskusta tohdin mainita sen, että seura liikkuu siksi lavealla rintamalla ja sen mylly jauhaa kyllä maukkaimmat jauhot pidemmällä aikavälillä, jos vain jaksaa ja tekijöitä riittää. Maskulaisten vanavedessä täyttyivät sijoitukset järjestyksessä Ryhti, Wirmo ja Rupu. Tämä nelikko saalisti saman pistemäärän. Virmo väänsi elintärkeät pisteet raumalaisilta viimeisessä ottelussaan, välttäen näin joutumisen putoamiskarsintoihin.
*********
Ilahduttavinta kaudessa oli mielestäni se, että kaikki nousijajoukkueet viime vuodelta näyttivät osaamistaan tavalla, joka ei jättänyt epäselväksi lajikulttuurin nopeata muuttumista. Hämärän ohuita ovat edelleen nuo erot. Se, jos jokin, vie lajia eteenpäin nopealla tahdilla. Myös järjestelyt ovat parantuneet selkeästi. Keski-ikä katsomoissa on mukavasti nousussa ja määrissä on joillakin paikkakunnilla päästy jopa yli kolmensadan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vielä kun näkisi joskus emoliiton silmäätekeviä katsomoissa, ainakin paikallistasolta? Silloin selkiintyisi heillekin kenties se totuus, että miesten ja naisten tasolla pelataan muuallakin kuin huipulla. Puu kasvaa aina siemenestä.
Hyvää kevättä kaikille tämän upean lajin ystäville! Yli kuntarajojen.
Kalle Suominen
06.03 2008 Vakka-Suomen Sanomat
