Siinäkin soi blues...

Otsikko lähtee musiikkinikkari Lasse Mårtensonin vuosikymmeniä sitten tekemästä suositusta laulusta, jonka upeat sanat kuuluvat unohtumattomien teosten joukkoon: "Syksyn lehti, maahan ehti. Siinäkin soi blues…", tapaili maestro sametin pehmeällä äänellään. Mitä tuo blues sitten kertookaan suomen selkokieleksi muutettuna? Siinäpä ovat kielen lehtorit ja tohtoritkin lujilla.

Salibandyyn voitaneen soveltaa tuska, kipu, väsymys, tavoite taivaanrannalla ja paljon, paljon muuta. Niin ja tietysti pohjaton rakkaus lajiin, voiton ja tappion tunteet, menestys ja menestymättömyys.

Turpa tukkoon ja asiaan, sanon minä itselleni. Varmaa on, että salibandyn kakkonen pyörähtää liikkeelle muutaman päivän päästä reilusti takavuosia aikaisemmin 12 joukkueen kaksinkertaisena sarjana.

Vaikea on liiton ihmisilläkin rusnata suuria muutoksia tähän länsilohkoon. Tällä kertaa ei lähdetty enkelitekoihin nostamalla perä edellä ykkösestä pudonneita kabinettipäätöksillä takaisin ylempään sarjaan. Niitä on takavuosina jouduttu nielemään liiton herrojen ja rouvien ontuvien selittelyjen kera ihan riittävästi.

Tällä kertaa sarjassa paluumuuttajia ylempää ovatkin SBS Pori ja turkulainen AFC Campus. Selkeästi suurimmalla paineella liikkeelle lähtee TPS:n kakkosjoukkue, joka muun muassa Masku Cupissa kävi poimimassa rahatuokkosen voittamalla mukana olleen FBC Turun "farmin" finaalissa.

Varmaa on, että selkään saaneen sakin revanssihalut eivät suinkaan alkavassa sarjassa ole vähentyneet. Maskun tapahtumassa oli muuten mukana kuusi tämän lohkon joukkuetta, joten ensimmäiset naamanpesut ja vatsahuuhtelut on puolella osallistuvista tehtynä.

Säkyläläisestä Karhukoplasta ei liiemmin ole julkisuudesta kauden alkaessa huudeltu. Näyttävä paluu kolmosesta on kuitenkin kaikkien muistissa. Kun nettisivut useilla ovat kovin aneemisella tasolla, ei myöskään porilaisesta Koivulan Potkusta ole juuri tarinoimista. Pikkulintujen viestinnän pohjalta on tuuleen kirjoitettu joistakin uusista pelaajista.

Olen usein hehkuttanut nuorta Salon Palloilijoiden yhdistelmää, mutta eipä ole jengistä juuri tekstiaineistoa saatavilla. Parisen peluria lahjakkaista teineistä on taas siirtynyt TPS:n liigaorganisaatioon.

Rupun hurjista ei valitettavasti ole paljon kerrottavaa, mutta kokeneitten paluumuuttajien kera tulevat huittislaiset mittelöihin varmasti hurjalla identiteetillä. Kunhan vain muistavat jättää talikot kotiaittaa vasten.

Rauman SalBa käskijänsä Juha Teikarin johdattamana on aina ennakoimaton sakki. Miinuksena lähtijäpuolella on maalivahtia myöden kovan luokan pelimiehiä. Tuntuvin menetys lienee FBT Porin liigamiehistöön siirtynyt Tomi Pihkoluoma, sarjan pistepörssin voittaja viimekaudelta. Ja se kotiluolan parketti: liitto, herätkää tai hankitaan pisteet sieltä paritanssilla, niin liukas on lattia ja valo kailaa.

Paimion Ruoska on myös sarjanousija, toki kakkosen kokemusta on kosolti aiemmilta vuosilta. Mitä sitten uusi päävalmentaja saa aikaan, se nähdään jo joulusaunaan mentäessä viimeistään.

Entäs ikuiset taistelukumppanimme? Ensin sananen mynämäkelääisestä Wirmosta. Sanomattakin selvää on, että vuosia ollut etu piskuisesta kotiluolasta täpötäysine katsomoineen on taakse jäänyttä. Pehmoisemmat vieraat ovat useasti sieltä poistuneet kurat housuissa vailla pisteen pistettä.

Valtaosan kauden kotipeleistä joukkue pelaa Leaf Areenalla Turussa ja tärkeätä onkin roudata fanit paikanpäälle kelillä millä tahansa. Muuten häipyy purjeista puhti. Toki toiveita olisi loppukeväästä saada jokunen koitos tuliterään uuteen kotihalliin.

Osa kokeneista pelaajista kera päävalmentaja Janne Niemen on vaihtanut maisemaa ja haasteita.  Pääkoutsin vastuun on ottanut lajin parissa pitkään viihtynyt Petri Seppinen. No, vielä viime kautena edustuksessa mukana olleella Seppisellä on käsitykseni mukaan enemmän annettavaa ryhmälleen fläppitaulu kuin maila kädessään. Joukkoon on istutettu kovin nuoria lahjakkaita pelureita ja juuri sen takia Wirmoon kompastuu moni joukkue. Lajikulttuuria pitäjässä riittää.

SBS Maskussa pelaajavirtaus on ollut hyvä sisäänpäin. Aina Turkua myöden joukkue on saanut täydennyksiä, emmin kuitenkin käyttää kulunutta laatusanaa "vahvistuksia". Se pitää ensin näkyä tekoina.

Vastuu valmennuksesta on edelleen Tuomo Salolla, jolla on apunaan konkari Juho Salonen. Uutena miehenä käskyttäjiin on liittynyt markkinoilta kuuma nimi, Tepsin organisaatiosta Petri Lindberg. Miehellä on pakki täynnä mitaleita, saavutuksia ja tutkintoja salkullinen sekä graniitin lujaa kokemusta.

Henkilökohtaisen haasteen Lindberg otti ottamalla A-juniorit siipiensä suojaan. Nyt haalarit päälle ja teot kertovat miehen mitasta aikanaan. Roopuskat voi taltioida kassakaappiin. Niiden kehystämiseen ei vielä liene tarvetta.

Maskun on pian saatava unelmilleen toteutuksia. On lopetettava ajatus kakkosessa pysymisestä tai johonkin keskikaartiin yltämisen haihattelusta. Naulat pois päästä, vain eteenpäin, ylöspäin. Kulman takana aukeaa uusi huomen.

Kalle Suominen

(Pakina on julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa)