Edustus päätti mollivoittoisen kautensa jatkoaikatappioon

Ennen viimeistä kierrosta pelin henki oli se että vieraileva Masku taisteli lähinnä gloriasta ja bonuksista ja kotijoukkue TPS- Akatemia sarjapaikastaan. TPS-junnujen alkaneet playoff-pelit enteilivät sitä että paikalle saapuisi taas juuri laillinen määrä ukkoja jotta peli saataisiin alta pois. Nyt sentään TPS:ää sarjapaikka näytti jonkin verran kiinnostavan kun paikalle oli sentään saatu reilu pari ketjullista ukkoja ryyditettynä parilla kokeneemmalla kehäketulla. Hyvä niin, saatiin sentään peli aikaiseksi.

Vieraiden asenne ei ollut alkulämmössä ja pelin alkuhetkillä kentällä päinkään; pakkopullaa piti pureskella ja se näkyi.  Pienellä ryhmällä liikkeellä olleella TPS-ryhmälläkään ei suurempaa intoa ollut pelin alussa, joten aika innottomasti peli käynnistyi. Ekan kympin aikana nähtiin TPS:n johtomaali, eikä paljon muuta. Halminen tarjoili alakerrassa pallon suoraan vihulaiselle, jolla oli helppo työ laittaa pallo ohi Saarisen. Ensimmäisen torjunnan Teemu sai esittää kympin kohdalla eikä niitä koko erässä tullut kuin kolme. Masku hallitsi erän ja koko ottelun laukaisutilastoa, mutta kumman tuttua tehottomuutta (=asennevikaa) oli jälleen havaittavissa. Vaisu avauserä kotijoukkueelle 1-0.

Toiseen erään vieraat tulivat pirteämmällä meinigillä ja peli saatiinkin tasoihin Kaksosen luritettua etukulmasta pallon sisään. Johtomaali tuli hiukan ennen pelin puoltaväliä, kun Paroni pyöräytti bravuuri-vanhanaikaisen häkkiin. Neljä minuuttia tästä ja TPS-hyökkääjä pääsi nokitusten Saarisen kanssa ja pallo varmasti pömpeliin ja peli tasan. Erän loppu mentiin kuitenkin maskulaisotteella ja koko pelin jälleen hyvin taistellut Santtu nykäisi laidasta ranteella takakulmaan reilu minuutti ennen erätaukoa. Seuraavassa vaihdossa Santanen napautti pallon vielä yläkköön ja erätauolle mentiin vierasjohdossa 2-4.

Kolmannnen erän alussa TPS:n ottama köykäinen jäähy muodostui jonkinlaiseksi pelin kääntöpisteeksi. Ja maskulaisten kannalta helvetin nololla tavalla. Nuoret TPS-urhot kävivät nakuttamassa kaksi (!!!) alivoimamaalia lyhyen ajan sisään, olkoonkin että toinen meni Kostamon jalasta omiin ylivoimahyökkäyksen päätteeksi. Ei siinä paljon voi ylivoimakentällisen äijiä päähän taputella. Varsinkin kun selkeässä maalipaikassa alettiin hakemaan vielä varmempaa tonttia josta alivoiman vastahyökkäys sai alkunsa. Ja kuin kruunuksi tämän päälle minuutti tästä ja jälleen hasardipoikkari hyökkäyspäässä, josta vastaisku ja häkki: 5-4, aivot narikassa...Valmennukselle viimeinen niitti oli TPS:n 6-4-maali ylivoimalla; komea oli veto ei siinä mitään. Aikalisä ja ukkoa penkin päähän ja kaksi kenttää tekemään duunia. Hyvä veto, alkoi kentällä sentään tapahtua hyviäkin asioita. Ensin Halminen kavensi pelin 5-6:n kymppi ennen loppua hyvän karvauksen päätteeksi ja lopulta lukuisten hukattujen ja torjuttujen paikkojen jälkeen illan Paroni löysi maalin edestä Santun joka vei pelin jatkoajalle puoli minuuttia ennen loppua; vähintäänkin ansaittu tasoitus.

Jatkoajalla TPS loi kaksi paikkaa, Masku ei yhtään ja toisen paikan kotijoukkue hyödynsi. Pitkä roikkupallo Kantosen rintaan, pallo alas ja pompusta rystyltä pallo yläkulmaan ohi Saarisen. Siihen maaliin päättyi Maskun tämä kausi ja samalla SBS RuPun kakkosdivaritaival tältä erää. Akatemia jatkaa karsintaan kolmosen jengiä vastaan. Tiedä sitten oliko se kohtalon ivaa että ex-RuPu Markki sattui olemaan TPS-hyökkääjän kanssa taistelemassa irtopallosta, joka löysi tiensä verkkoon, mutta näin kuitenkin kävi. Markki voikin saman tien allekirjoittaa loppu-uran kestävän paperin Maskun kanssa, sillä Huittisiin  ei ole enää asiaa ;).  Pelin ratkaisuksi muodostui jälleen maskulaisten tehottomuus, josta iso kunnia kuuluu TPS-maalissa pelanneelle Sillantakalle, joka esitti monta paraatipelastusta pelin aikana. 

Sitten hiukan kausiyhteenvetoa; Masku sijoittui sarjassa seitsemänneksi, joka on seuran huonoin sijoitus neljän kakkosen kauden aikana (paras 4.). Maalierossa jäätiin yhden maalin verran plussalle vaikka voittoja oli vähemmän kuin tappioita. Aikaisimpina kausina joukkue on pelannut heikon syksyn ja vahvan kevään, nyt meni toisin päin. Avauskierrokselta pisteitä irtosi 15, kun kevätkierros toi mukanaan vaivaiset 6 pistettä (3 voittoa, 8 tappiota), mitä voi hyvällä syyllä sanoa katastrofiksi. Sarjapaikka sentään varmistettiin ennen viimeisiä kierroksia. Ennen kautta odotukset olivat hieman erilaiset, karsinnoista ylöspäin puhuttiin, mikä ei ilman muutamia loukkaantumisia olisi välttämättä kaukana ollutkaan, mutta tällä tasolla parinkin avainpelaajan menetys näkyy samantien tulostaululla. Jonkinlaiseksi kauden jakajaksi muodostui syksyn Huittisten reissu, josta otettiin komea 11-2- voitto, mutta sairastuvalle joutui vahvan syksyn pelannut kapteeni Naumanen ja tämän jälkeen alkoi alamäki; 13 peliä, joista neljä voittoa. Kaksi pohjakosketusta tuli perä perään, kun ennen joulua hävittiin kotona rumasti SalPalle ja heti joulun jälkeen Wirmolle 9-1. Tämän jälkeen alkoikin pelkkä selviytymistaistelu sarjapaikan puolesta. Kevään hohdokkaimmat hetket koettiin vieraskentillä kun KoPo ja Ruoska kaatuivat komeiden esitysten jälkeen. Näissäkin peleissä näkyi se ketkä pystyivät nostamaan tasoaan ja kannattelemaan joukkuetta vaikeina hetkinä ja kaksikko V.Suvala ja ennen kaikkea M.Santanen tekivät tämän. Kun ketjusta lähti yksi pois, ukot eivät jääneet surkuttelemaan oloaan vaan nostivat tasoaan entisestään ja yrittivät paikata jäljelle jääneen aukon. Tämä tuli yhä selkeämmin esiin mitä pidemmälle kevät eteni. Ja ennen kaikkea herrat tekivät töitä myös puolustussuuntaan ja nähtiinpä sellainenkin ihme mitä ei aiemmin olisi uskonut, että Santanen kykki alivoimissakin kentällä. Tilastojen valossa molemmat herrat pelasivat ennätyskautensa, Santanen teki oman ja seuran piste-ennätyksen (29+19). Valitettava tosiasia vain on se että jos joukkueessa ei löydy ratkaisijoita kuin yhden kentällisen verran niin kovin suuria tulostavoitteita ei kannata asettaa. Joka vuosi sarjan kärkipaikoilla ovat olleet joukkueet joissa on ollut syvyyttä ja tehoja vähintään kahden ketjun verran, niin tänäkin vuonna. Maskun kevään peleissä tämä näkyi niin että, jos Valtsun ja Santasen peli tökki, niin tappio oli saletti; ei löytynyt ratkaisijoita muualta joukkueesta.  Muita onnistujia, jos nostetaan esille niin Kaksonen teki tukun tärkeitä maaleja, mutta olisi voinut tehdä kolme kertaa enemmän paikkoihin nähden (ja se puolustaminen...). Ikitaistelija Santtu teki myös hatunnoston arvoisen suorituksen; tehokkuutta maalipaikkohin vaan lisää (mikä pätee kyllä koko joukkueeseen, olkoon vaikka ensi kauden kantava teema). Peräpään jätkien esitys olikin sitten sellaista vuoristorataa ettei paremmasta väliä. Välillä esitykset olivat maagisia ja sitten painuttiin niin syvälle suohon että hävetti. Tasaisinta antia pystyivät tarjoamaan Halminen ja Luomanperä vaikka Mikon otteista näkyikin ettei polvi ihan satasen kunnossa vielä ollutkaan. Nuori Joonas Nurminen parantaa vuosi vuodelta ja  Aittalan istuttaminen sentterin paikalle oli yksi kauden mielenkiintoisimmista vedoista ja lupaavalta näytti. Juusosta voi kehittyä vielä uusi Viktor Kozlov. Maalissa kävivät esiintymässä kaikki neljä veskaa vaihtelevalla menestyksellä, mutta yhtään peliä ei maalivahtien takia hävitty. Voittopeleistä kunnia kuuluu aina veskalle, mutta erityisesti ovat mieleen jääneet Nupan voitto-ottelu KoPoa vastaan sekä Minin voitto Ruoskaa vastaan. Samulla oli veskoista selkeästi paras voittoprosentti ( 5 peliä ,3 voittoa, tasapeli ja tappio). Valmennus hoiti hommansa kiitettävästi ja Tuomo "Tolppa" Salo toimi TPS-pelissä edustuksen vastuuvalmentajana näillä näkymin viimeistä kertaa. Suuri kiitos Tuomolle hienosta työstä ja toivottavasti mies jatkaa valmennuksen parissa, ainesta nimittäin on vaikka mihin. Edustuksen ensi kauden valmennus on siis auki ja pelaajistossakin tapahtuu varmasti joitain muutoksia. Ensi kaudesta tulee tasollisesti varmasti kovempi kun ykkösestä alaspäin tulevat FBC ja USB ja kolmosesta suurella todennäköisyydellä nouseva Pyövelit pistävät asetelmat uusiksi. Haasteita siis riittää ja sehän tekee hommasta vaan entistä mielenkiintoisemman. Iso käsi ja kiitos edustuksen taustahenkilöille, seuratoimijoille, sponsoreille ja kotiyleisölle. Täältä tähän.

Kalu-Kääkkä